banner-front-sisasivu

Blogi

Parhain toivotus sinulle, lukijani. Olet yksi suuren yhteisömme jäsen. Toivottavasti viihdyt seurassamme, tai opit viihtymään. Ymmärrän, että osa viihtymisestäsi on minun vastuullani. Sallithan siis, että puhuttelen sinua ystäväksi, vaikka se voi tuntua näin lyhyen tuttavuuden jälkeen vielä vieraalta. Perusasenteeni sinua kohtaan on ystävällinen ja sinä vastaat siihen omalla tavallasi. Se, miten siihen vastaat, rakentaa suhdettamme edelleen. Minun valittavakseni jää, miten kohtaan sinut ja sinä olet saman valinnan edessä, ystäväni. Vuorovaikutuksemme kulkee vähintään kahteen suuntaan ja lisäksi on oma keskustelumme itsemme kanssa. Kaikella tällä on ohjaavaa ja määräävää voimaa paitsi ajattelussamme, myös käyttäytymisessämme. Siksi ei ole samantekevää, minkä roolin otamme, tiedostaen sen tai tiedostamatta.

Yhteisöllisyys on valtavan suuri aihe. Siitä kirjoittaessa joutuu valitsemaan jonkin näkökulman. Tällä kertaa haluan avata näköalaa sille, kuinka suuri vastuu sinulla ja minulla on yhteisyyden syntymisessä ja sen luomista mahdollisuuksista. Katsos, hyvä yhteisö antaa ihmiselle mahdollisuuden kasvaa täyteen mittaansa. Voi olla, että olet saanut elää rikasta elämää eri yhteisöissä. Toisaalta voi olla niin, että yhteisöt elämässäsi eivät ole olleet kovin terapeuttisia. Olivat kokemuksesi minkälaisia tahansa, olet juuri tällä hetkellä tämän tekstin kautta mukana hakemassa ajatuksia hyvän yhteisön punaisesta langasta. 

yhteisollisyys kokemus

Lähtökohtaisesti toiseus on meille ihmisille vierasta. Olemme usein kiinni omissa mielenmaisemissa ja eletyn elämän kokemuksissa. Voi olla, että kokemusmaailmamme on jäänyt kiinni nöyryytyksien mukanaan tuomaan häpeään tai pelkoon vuosiksi tai ehkä vuosikymmeniksi. Ehkä jännität uusia asioita ja kohtaamisia elämässäsi. Nämä tunnekokemukset voivat sulkea meidät niin vahvasti omaan itseemme, että koemme muut ihmiset meille uhkana. Tällöin olemme turvattomia. Ajattelehan, ystävä hyvä, että hyvässä yhteisössä on mahdollista päästä yli aikaisemmista vaikeistakin tunnekokemuksista ja alkaa opetella uusia rooleja itsestään. Ihminen on kovin oppivainen. Yhteisö tarjoaa harjoitteluareenan uusille taidoille ja kokemuksille.

Seuraavaksi yksi keskeinen asia; Kun rakennamme yhteisöä, rakennamme omaa itseämme. Tämä ajatus kuljettaa meitä kohti toiseutta, nimittäin toisen ihmisen ajattelun ja tunteiden kohtaamista ja ymmärtämistä. Hyvä yhteisö tukee dialogisen vuorovaikutuksen kautta kohtaamista ja jokaisen jäsenen tulemista näkyväksi ja kuulluksi omana itsenään. Hyvä yhteisö ei tasapäistä, vaan tukee yksilöllistä kasvuprosessia. Se vaatii kuitenkin turvallisuuden kokemuksen ja tiettyjen periaatteiden toteutumista.

Yhteisöhoidon periaatteita voi olla esimerkiksi seuraavat: Yhteisöllisyys ja tasavertaisuus, ehdoton oikeudenmukaisuus, luottamus ja fyysinen ja psyykkinen koskemattomuus. Oletko miettinyt, miten nämä näkyvät sinun elämässäsi tällä hetkellä? Kun olet työpaikallasi, kotona läheistesi kanssa tai muissa yhteisöissä, olet jatkuvasti suorassa lähetyksessä. Siksi vuorovaikutuksen ja kohtaamisen taso, omien arvojen tunnistaminen ja itsereflektion taito tukevat hyvän yhteisön muodostamista. Toivon, että saat vastakaikua hyvälle asenteellesi. Jos et saa, haluan rohkaista sinua tulemaan näkyväksi näiden tarpeiden kanssa. Se vastuuttaa muita ja luo tilaa keskustelulle. Se voi käynnistää prosesseja, mutta hyvin johdettuina ne kantavat hedelmää.

”Emme voi tulla sellaiseksi kuin haluamme – pysymällä sellaisina kuin nyt olemme ” – Max Depree. Haluan tähdentää nyt sitä, että kasvaminen ihmisenä on yksi hyvän yhteisön hedelmistä. Yhteisön ponnistellessa kohti korkeampaa moraalia yhteistyön ja ryhmätyön keinoin, saavutetaan työpaikoilla ja kodeissa hyvinvointia ja jaksamista. Ajattele, ystäväni, missä roolissa olet. Ajattele nyt, että sinä olet tärkeä jäsen yhteisössäsi, sinulla on valta johtaa itseäsi ja sitä kautta vaikuttaa muihin. Sen prosessin kautta tapahtuu hyvää kasvua. On myös mahdollista, että yhteisöä hajottavat ilmiöt saavat tilaa. Silloin yhteisö regressoituu ja palaa vanhoihin, ihmisen minuutta tukeviin puolustusmekanismeihin. Ole siis hereillä, ettei sinulle kävisi niin, vaan että jaksaisit olla pitämässä yllä keskustelua, kokoamassa tulkintoja, rakentamassa yhteistä näkyä, yhteisiä arvoja ja elämän toivoa. Jotta pienet purot voisivat muodostaa mahtavan virtaavan joen, on niiden ensin löydettävä tiensä yhteiseen uomaan.

Siksi, ystävä kallis, olet tervetullut rakentamaan yhteisöä kanssani. Jos tunnet kaipuun hyvien keskustelujen ja yhteisyyden äärelle, tervetuloa opiskelemaan. Sen, minkä helpolla opit, sen helposti unohdat. Mutta minkä vaivalla opit, sitä voit soveltaa eri tilanteissa. Lisää ajatuksia seuraavissa kirjoituksissa.
Voimia matkalle, ystävä hyvä.

Johan Vartiainen, yhteisötyönohjaaja 

Koulukiusaaminen, työpaikkakiusaaminen, kouluampumiset ja terrorismin uhka ovat tulleet entistä suuremmiksi huolenaiheiksi. Moni kysyy, mistä tällainen kehitys johtuu.


Kuvattujen ilmiöiden taustalta löytyy syy-yhteys ihmisoikeuksien kehittymiseen ja tämän seurauksena yksilöllistymiseen ja yksilön oikeuksien vahvistumiseen. Tämä on johtanut lopulta siihen, että ihmisten väliset ongelmat ja käyttäytyminen tulkitaan psykologiselta teoriaperustalta. Ongelmat psykologisoidaan, ne ovat yksilöllisiä ja käsitellään yksilöperustaisesti. Tällä on yhteys länsimaisen arvomaailman muuttumiseen sekä yleisesti hyväksyttyjen normien ja käyttäytymissääntöjen muutokseen. On rakentunut psykokulttuuri, joka ohjaa arkea ja ratkaisuja.


Yhteisöllisyyttä kaivataan, mutta länsimainen kulttuuri ja sen arvomaailma on menettänyt yhteisöllisyyden ja toimii yksilöllisyyttä, minuutta sekä yksilön vapautta, tarpeita ja oikeuksia korostavasti. Vastuu ja velvollisuudet eivät saa häiritä yksilöllisyyden toteutumista.


Sosiologi Pierre Bourdieau tiivistää nykytodellisuuden toteamalla, että kaikki, mikä asettuu kitkana minuuden tielle - tapa, normi, instituutio perinne - on poistettava. Jopa koulussa normien ja käyttäytymissääntöjen määrittäminen oppilaille on tehtävä varovaisesti, ettei loukattaisi yksilön oikeuksia.


Yhteisvastuun tunne sekä myötätunto ja empatia muita ihmisiä kohtaan ovat toisarvoisia. Yksilöt toimivat entistä itsekkäämmin välittämättä muista. Samalla kulttuurinen muutos kohti individualismia ja minäkeskeisyyttä johtaa väistämättä itsekkyyden ja ahneuden lisääntymiseen. Muiden ihmisten hyväksikäytöstä pelkästään omien tarpeiden hyväksi on tullut yhä hyväksyttävämpää.


Samalla toisista välittäminen, syyllisyyden tunteen kokeminen, tunne-elämä ja moraali rapautuvat. Yhteisöllisyyden ja yhteisvastuun heikkenemisen myötä ihminen jätetään aiempaa helpommin oman onnensa nojaan - yksin yhteisössä. Samalla ihmetellään kouluammuskeluja, masennuksen lisääntymistä, lasten ja nuorten huonoa koulussa viihtymistä ja väkivallan raaistumista. Ei ymmärretä, että rajoittamattomien minuuden tarpeiden, yleisisistä normeista ja pelisäännöistä vapaan yksilöllisen itsensä toteuttamisen psykologinen viesti vain on tuottanut tulosta.


Ratkaisuksi esimerkiksi koulussa tarjotaan opetushallinnon ja asiantuntijoiden suulla psykologisen ammattitaidon ja oppilashuoltohenkilöstön vahvistamista opiskelijoiden ja ongelmayksilöiden auttamiseksi. Samaa psykologista lääkettä, jota on toistettu jo 1960-luvulta lähtien. Nämä sinänsä hyvät auttamismuodot eivät ratkaise koulujen yhteisöllisyyden puuttumisen ongelmaa.


Vaikka erilaisia yksilöllisiä auttamismuotoja kouluun lisättäisiin rajattomasti, niin yhteisöllisyyden ja vertaisryhmäauttamisen sekä toisista välittämisen puuttuminen yhteisöistä johtaa heikoimpien syrjäytymiseen. Tosin joissain kouluissa on pyritty kehittämään yhteisöllisiä projekteja, joissa myös oppilaille on annettu vastuuta syrjäytymisvaarassa olevien oppilaiden auttamiseksi. Kiva koulu -ohjelma on tästä esimerkki mutta näyttää monessa koulussa jääneen suunnitelmaksi, joka ei arjessa toimi.

silhouettes 616913 640


Työyhteisöissä psykokulttuuri ja yksilöllistyminen on avannut ´markkinat´narsistisille persoonallisuuksille ja narsistisen työyhteisökulttuurin kehittymiselle. Työyhteisöjen ja työpaikkakiusaamisen problematiikan käsittelyn yhteydessä on osuvasti käytetty käsitettä narsismin epidemia.


Tällä tarkoitetaan sitä, että narsismin tyypilliset piirteet ja narsistinen vallankäyttö voivat levitä työyhteisön ja jopa organisaation toimintoihin. Tällaisia ovat muun muassa valtaa käyttävien persoonallisuuksien huono yhteistyökyky, vaikeudet käsitellä kritiikkiä ja tosiasioita sekä empatian puute.


Esimerkiksi esimies tai muutoin työyhteisössä vallan saanut henkilö vaikuttaa työyhteisön muihin jäseniin aiheuttamalla usein pelkoa. Käyttäessään muita ihmisiä pelkästään omien itsekkäiden tarpeiden toteuttamisen välikappaleina narsistinen vallankäyttäjä vähät välittää muiden tarpeista ja tunteista. Pyrkiessään sitomaan muut yhteisön toimijat tarpeidensa toteuttajiksi narsisti manipuloi muut yhteisön jäsenet joskus taitavalla tavalla omien tavoitteidensa taakse. Ne henkilöt, jotka tukevat narsistin tarpeita yhteisössä saavat etuoikeuksia niissä rajoissa, jotka palvelevat narsistia. Työyhteisössä parhaat edut ja etuoikeudet kuuluvat narsistille ja häneltä liikenevät rippeet kuuluvat muille.


Mitä hyvinvointia edistävälle yhteisöllisen rapautumisen jatkumisen estämiselle voitaisiin tehdä? Amerikkalaisen terapeuttisten yhteisöjen asiantuntijan George De Leonin mukaan keskeinen keino on yhteisökoulutus.


Lähes kaikki auttamiskoulutus ja niihin pohjaavat ammatilliset tutkinnot kasvatus- ja hoitoalalla pohjaavat kapea-alaisesti yksinomaan - ainoana totuutena - psykologiseen teoriaan ja ajatteluun, mukaan luettuna esimerkiksi opettajakoulutus. Tätä on Suomessakin selvittänyt professori Paula Määttä. Yhteisökoulutuksen puutteen vuoksi opetus- ja hoitohenkilöstöllä ei voi olla riittäviä valmiuksia yhteisöjen kehittämiseen.


Vahvinta yhteisöllisyyden, yhteisökasvatuksen ja yhteisöhoidon teorian ja käytäntöjen asiantuntemusta Suomessa edustaa kohta jo 40 vuotta täyttävä Jyväskylän Koulutuskeskus, jossa tietotaidon yhtenä oleellisena elementtinä on pitkään ollut myös kansainvälinen yhteistyö alan huippuasiantuntijoiden kanssa.

Kalevi Kaipio
opetusneuvos, KT, YTM

Joharin ikkuna,
opetus- ja kasvatusala sekä työnohjaus

Joharin ikkuna perustuu Yhdysvalloissa 1950-luvulla luotuun malliin, joka käsittelee yksilön vuorovaikutukseen liittyviä tekijöitä neliruutuisen mallin, ikkunan, avulla.
Joharin ikkuna koostuu neljästä ruudusta, jotka ovat vapaan toiminnan alue tai avoin alue (open self), sokea alue (blind self), salattu alue (hidden self) ja tuntematon alue (unknown self). Kyseisiä ruutuja voidaan käyttää kuvaamaan, mitä ihminen itsestään tietää ja mitä muut hänestä tietävät. Mitä laajempi ihmisen tuntemus on omasta toiminnastaan, sen laajemmat mahdollisuudet hänellä on toteuttaa tietoisesti viestintäänsä ja toimia rakentavasti vuorovaikutustilanteissa.

Joharin ikkuna
Joharin ikkuna

Vuorovaikutukseen ja viestintään liittyvät kysymykset olivat poikkeuksellisen ajankohtaisia viime syksynä esimerkiksi opetusalalla uuden opetussuunnitelman käyttöönoton ja siihen liittyvän julkisen keskustelun myötä. Kasvatus- ja opetusalan koulutuksessa viestinnällä ja vuorovaikutuksella sekä niihin liittyvällä reflektoinnilla on huomattava sijansa. Reflektointi koskee ennen kaikkea ammatillista toimintaa tilanteissa, jotka liittyvät aikuisen ja toiminnan kohteena olevan, lapsista, nuorista tai aikuisista koostuvan ryhmän kohtaamiseen ohjaus- tai opetustilanteissa. Kyse on siis ennen kaikkea pedagogiikkaan liityvästä reflektoinnista.

Kasvatus- ja opetusalan toimijoiden keskuudessa oman persoonan käyttämistä työvälineenä pidetään merkittävänä ammatillisen toiminnan lähtökohtana. Tämä on mahdollista kytkeä edelleen alan kollektiiviseen identiteettiin. Kasvattajalla ja opettajalla on työssään toki muitakin ihmissuhteita, joissa oman persoonan käyttö ei tule kyseeseen samassa määrin kuin vaikkapa suhteessa oppilaisiin. Esimerkeiksi sopivat toiminta suhteessa mahdollisesti kasvatettavien, opetettavien ja ohjattavien vanhempiin, samassa ammatissa toimiviin työtovereihin, eri ammateissa toimiviin työtovereihin, mahdollisesti johtamisen kohteena oleviin henkilöihin, esimieheen sekä erilaisiin oman organisaation ulkopuolisiin yhteistyökumppaneihin.

Eri lähtökohdista tapahtuva ammatillinen kohtaaminen asettaa huomattavia vaatimuksia kasvatus- ja opetusalalla toimivan henkilön viestinnän ja vuorovaikutuksen taidoille. Vuorovaikutuksen taitojen kehittäminen opintojen jälkeen ammatissa toimittaessa ei ole kuitenkaan aivan yksinkertaista, koska aikuiset eivät yleensä mielellään kuule muiden määrittelyjä tai arvioita omasta toiminnastaan. Tämän lisäksi omasta kokemusjärjestelmästä kiinni pitäminen on aikuisväelle tyypillistä.

Työnohjauksella on mahdollisuutensa Joharin ikkunaan ja vuorovaikutuksen kehittämiseen liittyen, sillä työnohjauksessa on mahdollista lähestyä arkityötä ammatillisen reflektoinnin avulla pohtien työhön lliittyvää toimintaa sekä sen lähtökohtia, tavoitteita ja seurauksia. Aito reflektio suuntautuu omien tekojen ja niiden seurausten käsittämiseen. Kykyä monipuoliseen reflektioon onkin luonnehdittu laadukkaan ammattityön ja sen kehittämisen tärkeimmäksi edellytykseksi.

Työnohjaajalle Joharin ikkuna tarjoaa mahdollisuuden saattaa ohjaussuhteessa oleva henkilö tarkastelemaan järjestelmällisesti omaa toimintaansa suhteessa itseensä ja muihin sekä oppimaan toiminnastaan niin omaa toimintaansa reflektoimalla kuin hankkimalla siitä tietoa yhteistyökumppaneiltaan. Joharin ikkuna tarjoaa yksilölle mahdollisuuden tarkastella, pohtia ja arvioida omaa toimintaansa ja hahmotella siihen vaikuttavia tekijöitä.

Joharin ikkunan ruutuihin liittyvien asioiden tarkastelu ei ole yksilön kannalta helppoa tai yksinkertaista. Joharin ikkunan ruutujen saloihin vihkiytyvä yksilö joutuu hahmottamaan, millainen käsitys hänellä on itsestään ja omasta toiminnastaan, miten käsitys omasta toiminnasta vastaa muiden käsitystä omasta toiminnasta, millaisia asioita salataan muilta tietoisesti ja tiedostamatta ja miksi näin tapahtuu. Lisäksi ja lopulta on pohdittava väistämättä kysymystä siitä, millaiset tiedostamattomat ja tuntemattomat tekijät vaikuttavat omaan toimintaan eri tilanteissa.

 

Mika Huovinen, yhteisötyönohjaaja / JKK:n Yhteisötyönohjaajakoulutus 2014-2016

Yhteisö ja johtaminen - yhteisöllinen johtaminen?

Johtaminen on toimintaa, jonka avulla ihmisten voimavaroja pystytään hankkimaan, kohdentamaan ja hyödyntämään tehokkaasti jonkin tavoitteen saavuttamiseksi. Johtamisen tavoitteena on saada erilaiset, usein eri asemissa olevat ja eri tavoin vaikutusvaltaiset yksilöt toimimaan työorganisaation arjessa, jossa yhteistoiminta on välttämätöntä yhteisten tavoitteiden saavuttamiseksi.

Johtaminen tapahtuu johtajan toimesta, ja hänen toimintansa on mahdollista jakaa kolmeen osa-alueeseen. Johtajan rooleja ovat valmentaja, valvoja ja strategi. Valmentaja motivoi ja ohjaa ihmisiä. Valvoja seuraa toiminnan tehokkuutta. Strategi puolestaan tekee päätöksiä ja toimenpiteitä nykyhetkessä varmistaakseen tulevan menestyksen.

Strategisen suunnittelun - tai pitkän aikavälin suunnittelun - tuominen osaksi johtamista on merkityksellistä. Strateginen johtaminen on organisaation kokonaisuuden näkökulmasta olennaisten päätösten tekemistä, toteuttamista ja arvioimista, jotta organisaatio kykenee saavuttamaan päämääränsä. Strategiselle ajattelulle on syytä antaa merkittävä osa johtamisen kokonaisuudesta, sillä ilman selkeää päämäärää niin asioiden kuin ihmisten toiminnan ohjaaminen jää merkityksettömäksi.

hand 422577 640

Kokonaisuutena tarkastellen johtaminen sisältää aina ihmisten toiminnan ohjaamista jonkin tavoitteen saavuttamiseksi. Näkökulmat ja painotukset voivat toki vaihdella, mutta toiminnan perimmäinen tavoite on aina sama: jonkin asian toteuttaminen yksittäisen ihmisen tai useiden ihmisten toiminnan avulla. Johtamiseen liittyvät olennaisesti johtajan ja johtajuuden käistteet. Johtaja johtaa, mutta mitä on johtajuus?

Johtaminen on vaikuttamisprosessi, jota säätelemällä johtaja vaikuttaa toisaalta organisaation tuotoksiin ja toisaalta organisaation jäsenten kognitioon ja tunne-elämään. Johtamiseen kuuluu näin ollen merkitysten rakentaminen ja edelleen todellisuuden muovaaminen.

Johtaminen tapahtuu työyhteisössä, joka on ihmisten muodostama perustehtävän tekemistä varten perustettu iso tai pieni kokonaisuus. Johtajuus työyhteisössä tarkoittaa laajempaa kokonaisuutta kuin ihmisten ja asioiden johtamista. Sirpaloituneessa työympäristössä johtamisen merkitys ja työntekijöiden ymmärrys kokonaisuudesta korostuvat.

Työpaikalla yhteisen tehtävän ja päämäärän hahmottamista on vaikeuttanut yhteiskunnassa korostunut minäkeskeinen ajattelutapa. Organisaation menestys ja hyvä yhteistyö edellyttävät, että työyhteisön kaikilla jäsenillä on riittävän samansuuntainen näkemys työpaikan olemassaolon tarkoituksesta. Työyhteisön toiminnan lähtökohta ei ole itsestäänselvyys. Työyhteisön mielenkiinto ja energia alkavat suuntautua helposti epäolennaisiin asioihin.

Esimiehen tehtävänä on asettaa yhteisölle sen toimintaa ohjaavat selkeät ja ymmärrettävät tavoitteet, tehtävät ja pelisäännöt. Organisaation kaikkien jäsenten pitää hyväksyä työntekoa, asioiden käsittelyä ja päätöksentekoa ohjaava valtarakenne, joka määrittelee jokaisen roolin, tehtävät, vastuut, oikeudet ja velvollisuudet.

target 1551521 640

Työnohjauksen kytkeminen yhteisöön ja johtamiseen tarkoittaa käytännössä syvälle suuntautuvaa työyhteisön toiminnan ja ilmiöiden tarkastelua. Työnohjauksen luonteeseen kuuluva esimiestyön ja johtamisen tukeminen tarkoittaa ennen kaikkea työyhteisössä vallitsevien olosuhteiden kehittämistä sellaisiksi, että organisaatio toimii yhdessä tavoitteen suuntaan. Se edellyttää, että yksilöiden tehtävien ja vastuiden tulee olla selkeitä ja valtarakenteen hyväksytty.

Tehtävien, vastuiden ja valtarakenteen tarkastelu on lähtökohtaisesti vaativa kohde työnohjaukselle, koska tällöin joudutaan syventymään työyhteisön todelliseen toimintakulttuuriin, joka voi olla jotakin aivan muuta kuin, mitä sen kuvataan tai kuvitellaan olevan. Kun ja jos tällaiseen tarkasteluun pyrkivään prosessiin otetaan mukaan myös organisaation johtajana toimiva henkilö, tilanne muuttu entistä vaativammaksi, koska kaikki yhteisön jäsenet joutuvat kohtaamaan yhteisönä lopulta organisaatiossa vallitsevan tilanteen suhteessa perustehtävän toteuttamisen vaatimuksiin.

Koko työyhteisön yhteinen kohtaaminen ja perustehtävän pohtiminen ja oman toiminnan suhteuttaminen siihen on vaativa tilanne, koska jokaisella tilanteeseen osallistuvalla henkilöllä on vahvuutensa mutta myös kehittämistä vaativat alueensa suhteessa yhteisöön ja perustehtävään. Koko yhteisön mukana oleminen ei mahdollista vastuun siirtämistä jollekin paikalta puuttuvalle henkilölle - esimerkiksi esihiemelle - vaan jokainen joutuu ainakin mielessään pohtimaan omaa vastuutaan koko yhteisön toiminnasta ja perustehtävän toteutumisesta. Parhaimmillaan tilanteesta on  mahdollista luoda hyvinkin rakentava sekä työyhteisöä että perustehtävää palveleva ja kehittävä tapahtuma, jos hankkeeseen osalliset vain suostuvat kohtaamaan sekä toisensa että asian rakentavassa hengessä yhteistä päämäärää ajatellen.

Johtamisen ja yhteisön sekä yhteisöllisen johtamisen tarkastelu johdattaa tarkastelemaan ennen kaikkea viime vuosikymmenten virtauksia työelämässä. Aiemmin työyhteisöön liittyvät kysymykset eivät olleet johtamisen tarkastelussa merkittävässä asemassa. Työn luonteen muuttuminen suurelta osin erilaisissa yhteistyömuodoissa tapahtuvaksi asiantuntijatyöksi edellyttää työn toteuttajilta aivan uudenlaisia yhteistyön ja viestinnän taitoja ja kykyä toimia yhdessä yhteisen päämäärän suuntaan.

Työn vaatimukset ja yhteiskunnalliset virtaukset eivät ole olleet yhdensuuntaisia viime vuosikymmeninä. Työssä korostuvat yhteistyön vaatimukset ja yhteiskunnassa yksilön oikeudet ja mahdollisuudet. Työelämässä tämä johtaa väistämättä tilanteeseen, jossa työn vastaanottaneen yksilön velvollisuudet ja vastuut kohtaavat yksilölliset näkökannat. Asia vaatii sovittelua, johon voi toimia vastauksena ennen kaikkea koko yhteisön toiminnan huomioon ottava johtaminen sekä sitä tukeva työnohjausprosessi.

 

Mika Huovinen, yhteisötyönohjaaja /JKK:n Yhteisötyönohjaajakoulutus 2014-2016

Tervetuloa seuraamaan blogiamme.

Blogissa asiantuntijamme kirjoittavat ajatuksiaan, näkemyksiään ja kokemuksiaan ajankohtaisista työelämän ja yhteiskunnan ilmiöistä ja asioista.

Pidätämme kaikki tekijän- ja muut immateriaalioikeudet teksteihin. Blogitekstejä tai niihin kuuluvaa muuta aineistoa ei saa käyttää, lainata tai kopioida ilman asianmukaisia lähdeviittauksia.

Tervetuloa seuraamaan blogiamme.

Blogissa asiantuntijamme kirjoittavat ajatuksiaan, näkemyksiään ja kokemuksiaan ajankohtaisista työelämän ja yhteiskunnan ilmiöistä ja asioista.

Pidätämme kaikki tekijän- ja muut immateriaalioikeudet teksteihin. Blogitekstejä tai niihin kuuluvaa muuta aineistoa ei saa käyttää, lainata tai kopioida ilman asianmukaisia lähdeviittauksia.