banner-front-sisasivu

Koulukiusaaminen, työpaikkakiusaaminen, kouluampumiset ja terrorismin uhka ovat tulleet entistä suuremmiksi huolenaiheiksi. Moni kysyy, mistä tällainen kehitys johtuu.


Kuvattujen ilmiöiden taustalta löytyy syy-yhteys ihmisoikeuksien kehittymiseen ja tämän seurauksena yksilöllistymiseen ja yksilön oikeuksien vahvistumiseen. Tämä on johtanut lopulta siihen, että ihmisten väliset ongelmat ja käyttäytyminen tulkitaan psykologiselta teoriaperustalta. Ongelmat psykologisoidaan, ne ovat yksilöllisiä ja käsitellään yksilöperustaisesti. Tällä on yhteys länsimaisen arvomaailman muuttumiseen sekä yleisesti hyväksyttyjen normien ja käyttäytymissääntöjen muutokseen. On rakentunut psykokulttuuri, joka ohjaa arkea ja ratkaisuja.


Yhteisöllisyyttä kaivataan, mutta länsimainen kulttuuri ja sen arvomaailma on menettänyt yhteisöllisyyden ja toimii yksilöllisyyttä, minuutta sekä yksilön vapautta, tarpeita ja oikeuksia korostavasti. Vastuu ja velvollisuudet eivät saa häiritä yksilöllisyyden toteutumista.


Sosiologi Pierre Bourdieau tiivistää nykytodellisuuden toteamalla, että kaikki, mikä asettuu kitkana minuuden tielle - tapa, normi, instituutio perinne - on poistettava. Jopa koulussa normien ja käyttäytymissääntöjen määrittäminen oppilaille on tehtävä varovaisesti, ettei loukattaisi yksilön oikeuksia.


Yhteisvastuun tunne sekä myötätunto ja empatia muita ihmisiä kohtaan ovat toisarvoisia. Yksilöt toimivat entistä itsekkäämmin välittämättä muista. Samalla kulttuurinen muutos kohti individualismia ja minäkeskeisyyttä johtaa väistämättä itsekkyyden ja ahneuden lisääntymiseen. Muiden ihmisten hyväksikäytöstä pelkästään omien tarpeiden hyväksi on tullut yhä hyväksyttävämpää.


Samalla toisista välittäminen, syyllisyyden tunteen kokeminen, tunne-elämä ja moraali rapautuvat. Yhteisöllisyyden ja yhteisvastuun heikkenemisen myötä ihminen jätetään aiempaa helpommin oman onnensa nojaan - yksin yhteisössä. Samalla ihmetellään kouluammuskeluja, masennuksen lisääntymistä, lasten ja nuorten huonoa koulussa viihtymistä ja väkivallan raaistumista. Ei ymmärretä, että rajoittamattomien minuuden tarpeiden, yleisisistä normeista ja pelisäännöistä vapaan yksilöllisen itsensä toteuttamisen psykologinen viesti vain on tuottanut tulosta.


Ratkaisuksi esimerkiksi koulussa tarjotaan opetushallinnon ja asiantuntijoiden suulla psykologisen ammattitaidon ja oppilashuoltohenkilöstön vahvistamista opiskelijoiden ja ongelmayksilöiden auttamiseksi. Samaa psykologista lääkettä, jota on toistettu jo 1960-luvulta lähtien. Nämä sinänsä hyvät auttamismuodot eivät ratkaise koulujen yhteisöllisyyden puuttumisen ongelmaa.


Vaikka erilaisia yksilöllisiä auttamismuotoja kouluun lisättäisiin rajattomasti, niin yhteisöllisyyden ja vertaisryhmäauttamisen sekä toisista välittämisen puuttuminen yhteisöistä johtaa heikoimpien syrjäytymiseen. Tosin joissain kouluissa on pyritty kehittämään yhteisöllisiä projekteja, joissa myös oppilaille on annettu vastuuta syrjäytymisvaarassa olevien oppilaiden auttamiseksi. Kiva koulu -ohjelma on tästä esimerkki mutta näyttää monessa koulussa jääneen suunnitelmaksi, joka ei arjessa toimi.

silhouettes 616913 640


Työyhteisöissä psykokulttuuri ja yksilöllistyminen on avannut ´markkinat´narsistisille persoonallisuuksille ja narsistisen työyhteisökulttuurin kehittymiselle. Työyhteisöjen ja työpaikkakiusaamisen problematiikan käsittelyn yhteydessä on osuvasti käytetty käsitettä narsismin epidemia.


Tällä tarkoitetaan sitä, että narsismin tyypilliset piirteet ja narsistinen vallankäyttö voivat levitä työyhteisön ja jopa organisaation toimintoihin. Tällaisia ovat muun muassa valtaa käyttävien persoonallisuuksien huono yhteistyökyky, vaikeudet käsitellä kritiikkiä ja tosiasioita sekä empatian puute.


Esimerkiksi esimies tai muutoin työyhteisössä vallan saanut henkilö vaikuttaa työyhteisön muihin jäseniin aiheuttamalla usein pelkoa. Käyttäessään muita ihmisiä pelkästään omien itsekkäiden tarpeiden toteuttamisen välikappaleina narsistinen vallankäyttäjä vähät välittää muiden tarpeista ja tunteista. Pyrkiessään sitomaan muut yhteisön toimijat tarpeidensa toteuttajiksi narsisti manipuloi muut yhteisön jäsenet joskus taitavalla tavalla omien tavoitteidensa taakse. Ne henkilöt, jotka tukevat narsistin tarpeita yhteisössä saavat etuoikeuksia niissä rajoissa, jotka palvelevat narsistia. Työyhteisössä parhaat edut ja etuoikeudet kuuluvat narsistille ja häneltä liikenevät rippeet kuuluvat muille.


Mitä hyvinvointia edistävälle yhteisöllisen rapautumisen jatkumisen estämiselle voitaisiin tehdä? Amerikkalaisen terapeuttisten yhteisöjen asiantuntijan George De Leonin mukaan keskeinen keino on yhteisökoulutus.


Lähes kaikki auttamiskoulutus ja niihin pohjaavat ammatilliset tutkinnot kasvatus- ja hoitoalalla pohjaavat kapea-alaisesti yksinomaan - ainoana totuutena - psykologiseen teoriaan ja ajatteluun, mukaan luettuna esimerkiksi opettajakoulutus. Tätä on Suomessakin selvittänyt professori Paula Määttä. Yhteisökoulutuksen puutteen vuoksi opetus- ja hoitohenkilöstöllä ei voi olla riittäviä valmiuksia yhteisöjen kehittämiseen.


Vahvinta yhteisöllisyyden, yhteisökasvatuksen ja yhteisöhoidon teorian ja käytäntöjen asiantuntemusta Suomessa edustaa kohta jo 40 vuotta täyttävä Jyväskylän Koulutuskeskus, jossa tietotaidon yhtenä oleellisena elementtinä on pitkään ollut myös kansainvälinen yhteistyö alan huippuasiantuntijoiden kanssa.

Kalevi Kaipio
opetusneuvos, KT, YTM

Tervetuloa seuraamaan blogiamme.

Blogissa asiantuntijamme kirjoittavat ajatuksiaan, näkemyksiään ja kokemuksiaan ajankohtaisista työelämän ja yhteiskunnan ilmiöistä ja asioista.

Pidätämme kaikki tekijän- ja muut immateriaalioikeudet teksteihin. Blogitekstejä tai niihin kuuluvaa muuta aineistoa ei saa käyttää, lainata tai kopioida ilman asianmukaisia lähdeviittauksia.

Tervetuloa seuraamaan blogiamme.

Blogissa asiantuntijamme kirjoittavat ajatuksiaan, näkemyksiään ja kokemuksiaan ajankohtaisista työelämän ja yhteiskunnan ilmiöistä ja asioista.

Pidätämme kaikki tekijän- ja muut immateriaalioikeudet teksteihin. Blogitekstejä tai niihin kuuluvaa muuta aineistoa ei saa käyttää, lainata tai kopioida ilman asianmukaisia lähdeviittauksia.