banner-front-sisasivu

Blogi

Yhteisö ja johtaminen - yhteisöllinen johtaminen?

Johtaminen on toimintaa, jonka avulla ihmisten voimavaroja pystytään hankkimaan, kohdentamaan ja hyödyntämään tehokkaasti jonkin tavoitteen saavuttamiseksi. Johtamisen tavoitteena on saada erilaiset, usein eri asemissa olevat ja eri tavoin vaikutusvaltaiset yksilöt toimimaan työorganisaation arjessa, jossa yhteistoiminta on välttämätöntä yhteisten tavoitteiden saavuttamiseksi.

Johtaminen tapahtuu johtajan toimesta, ja hänen toimintansa on mahdollista jakaa kolmeen osa-alueeseen. Johtajan rooleja ovat valmentaja, valvoja ja strategi. Valmentaja motivoi ja ohjaa ihmisiä. Valvoja seuraa toiminnan tehokkuutta. Strategi puolestaan tekee päätöksiä ja toimenpiteitä nykyhetkessä varmistaakseen tulevan menestyksen.

Strategisen suunnittelun - tai pitkän aikavälin suunnittelun - tuominen osaksi johtamista on merkityksellistä. Strateginen johtaminen on organisaation kokonaisuuden näkökulmasta olennaisten päätösten tekemistä, toteuttamista ja arvioimista, jotta organisaatio kykenee saavuttamaan päämääränsä. Strategiselle ajattelulle on syytä antaa merkittävä osa johtamisen kokonaisuudesta, sillä ilman selkeää päämäärää niin asioiden kuin ihmisten toiminnan ohjaaminen jää merkityksettömäksi.

hand 422577 640

Kokonaisuutena tarkastellen johtaminen sisältää aina ihmisten toiminnan ohjaamista jonkin tavoitteen saavuttamiseksi. Näkökulmat ja painotukset voivat toki vaihdella, mutta toiminnan perimmäinen tavoite on aina sama: jonkin asian toteuttaminen yksittäisen ihmisen tai useiden ihmisten toiminnan avulla. Johtamiseen liittyvät olennaisesti johtajan ja johtajuuden käistteet. Johtaja johtaa, mutta mitä on johtajuus?

Johtaminen on vaikuttamisprosessi, jota säätelemällä johtaja vaikuttaa toisaalta organisaation tuotoksiin ja toisaalta organisaation jäsenten kognitioon ja tunne-elämään. Johtamiseen kuuluu näin ollen merkitysten rakentaminen ja edelleen todellisuuden muovaaminen.

Johtaminen tapahtuu työyhteisössä, joka on ihmisten muodostama perustehtävän tekemistä varten perustettu iso tai pieni kokonaisuus. Johtajuus työyhteisössä tarkoittaa laajempaa kokonaisuutta kuin ihmisten ja asioiden johtamista. Sirpaloituneessa työympäristössä johtamisen merkitys ja työntekijöiden ymmärrys kokonaisuudesta korostuvat.

Työpaikalla yhteisen tehtävän ja päämäärän hahmottamista on vaikeuttanut yhteiskunnassa korostunut minäkeskeinen ajattelutapa. Organisaation menestys ja hyvä yhteistyö edellyttävät, että työyhteisön kaikilla jäsenillä on riittävän samansuuntainen näkemys työpaikan olemassaolon tarkoituksesta. Työyhteisön toiminnan lähtökohta ei ole itsestäänselvyys. Työyhteisön mielenkiinto ja energia alkavat suuntautua helposti epäolennaisiin asioihin.

Esimiehen tehtävänä on asettaa yhteisölle sen toimintaa ohjaavat selkeät ja ymmärrettävät tavoitteet, tehtävät ja pelisäännöt. Organisaation kaikkien jäsenten pitää hyväksyä työntekoa, asioiden käsittelyä ja päätöksentekoa ohjaava valtarakenne, joka määrittelee jokaisen roolin, tehtävät, vastuut, oikeudet ja velvollisuudet.

target 1551521 640

Työnohjauksen kytkeminen yhteisöön ja johtamiseen tarkoittaa käytännössä syvälle suuntautuvaa työyhteisön toiminnan ja ilmiöiden tarkastelua. Työnohjauksen luonteeseen kuuluva esimiestyön ja johtamisen tukeminen tarkoittaa ennen kaikkea työyhteisössä vallitsevien olosuhteiden kehittämistä sellaisiksi, että organisaatio toimii yhdessä tavoitteen suuntaan. Se edellyttää, että yksilöiden tehtävien ja vastuiden tulee olla selkeitä ja valtarakenteen hyväksytty.

Tehtävien, vastuiden ja valtarakenteen tarkastelu on lähtökohtaisesti vaativa kohde työnohjaukselle, koska tällöin joudutaan syventymään työyhteisön todelliseen toimintakulttuuriin, joka voi olla jotakin aivan muuta kuin, mitä sen kuvataan tai kuvitellaan olevan. Kun ja jos tällaiseen tarkasteluun pyrkivään prosessiin otetaan mukaan myös organisaation johtajana toimiva henkilö, tilanne muuttu entistä vaativammaksi, koska kaikki yhteisön jäsenet joutuvat kohtaamaan yhteisönä lopulta organisaatiossa vallitsevan tilanteen suhteessa perustehtävän toteuttamisen vaatimuksiin.

Koko työyhteisön yhteinen kohtaaminen ja perustehtävän pohtiminen ja oman toiminnan suhteuttaminen siihen on vaativa tilanne, koska jokaisella tilanteeseen osallistuvalla henkilöllä on vahvuutensa mutta myös kehittämistä vaativat alueensa suhteessa yhteisöön ja perustehtävään. Koko yhteisön mukana oleminen ei mahdollista vastuun siirtämistä jollekin paikalta puuttuvalle henkilölle - esimerkiksi esihiemelle - vaan jokainen joutuu ainakin mielessään pohtimaan omaa vastuutaan koko yhteisön toiminnasta ja perustehtävän toteutumisesta. Parhaimmillaan tilanteesta on  mahdollista luoda hyvinkin rakentava sekä työyhteisöä että perustehtävää palveleva ja kehittävä tapahtuma, jos hankkeeseen osalliset vain suostuvat kohtaamaan sekä toisensa että asian rakentavassa hengessä yhteistä päämäärää ajatellen.

Johtamisen ja yhteisön sekä yhteisöllisen johtamisen tarkastelu johdattaa tarkastelemaan ennen kaikkea viime vuosikymmenten virtauksia työelämässä. Aiemmin työyhteisöön liittyvät kysymykset eivät olleet johtamisen tarkastelussa merkittävässä asemassa. Työn luonteen muuttuminen suurelta osin erilaisissa yhteistyömuodoissa tapahtuvaksi asiantuntijatyöksi edellyttää työn toteuttajilta aivan uudenlaisia yhteistyön ja viestinnän taitoja ja kykyä toimia yhdessä yhteisen päämäärän suuntaan.

Työn vaatimukset ja yhteiskunnalliset virtaukset eivät ole olleet yhdensuuntaisia viime vuosikymmeninä. Työssä korostuvat yhteistyön vaatimukset ja yhteiskunnassa yksilön oikeudet ja mahdollisuudet. Työelämässä tämä johtaa väistämättä tilanteeseen, jossa työn vastaanottaneen yksilön velvollisuudet ja vastuut kohtaavat yksilölliset näkökannat. Asia vaatii sovittelua, johon voi toimia vastauksena ennen kaikkea koko yhteisön toiminnan huomioon ottava johtaminen sekä sitä tukeva työnohjausprosessi.

 

Mika Huovinen, yhteisötyönohjaaja /JKK:n Yhteisötyönohjaajakoulutus 2014-2016

Mihin vie ymmärryksen tie?

Ajatuksia ja pohdintoja hermeneuttiselta kehältä ymmärryksentielle

Ihmisillä on yksilöllinen kyky ja tarve tunnistaa sekä ymmärtää asiat joinakin. Moninaiset asiat vaikuttavat kykyihimme tunnistaa eri ulottuvuudet, jotka eivät ole suoraan asiaan liittyneinä tai suoraan ymmärrettävinä asiaan. Kykyihin vaikuttaa eletty elämämme, kokemuksemme eletystä elämästä ja merkitykset, joita annamme asioille. Näin ollen on inhimillistä ja luontevaa, että esiymmärrys voi samalla henkilöllä muuttua asioihin liittyvän vuoropuhelun, ajan ja paikan sekä elämään vaikuttavien seikkojen myötä.

people talking 450341 640

Hermeneuttisen kehän (esiymmärryksen) kautta ymmärrykseen

Ymmärrystä on tarpeen tarkastella alkulähteiltä käsin, esiymmärryksen tasolta. Esiymmärrys muodostuu tulkinnan ja vuoropuhelun myötä, tulkintaa muokkaa kieli, mieli ja ajatus. Kaiken uuden ajattelun taustalla on esiymmärrys. Esiymmärryksessä on kysymys osasista, jotka muodostuvat kokonaisuudeksi ja edelleen kokonaisuus osasiksi. Tämä vastavuoroinen liikehdintä on usein tiedostamatonta, automaattista toimintaa.

Esiymmärrykseen vaikuttavat todelliset tunteet asioihin sekä henkilön henkilökohtainen tarve kyseistä esiymmärryksen kohteena olevaa asiaa kohtaan.

Hermeneuttinen kehä tutkimuksen kohteena herättää mielenkiinnon perehtyä aiheeseen enemmän ja syvällisemmin, haastaa itse itseään kysymyksiin. Hermeneuttisen kehän tutkiminen antaa mahdollisuuden kysyä:
mikä ohjaa meitä tekemään tulkintoja ja johtopäätöksiä toistemme reaktioista ja suhtautumistavoista tilanteissa ja asiayhteyksissä?

Seuraa jatkokysymys:
olemmeko yhtä kiinnostuneita ottamaan selvää siitä, mikä ohjaa meidän henkilökohtaisia reaktioitamme ja suhtautumistapojamme tilanteissa ja asiayhteyksissä?

hermeneuttinen keha

Hermeneuttinen kehä

Ihmisten välisissä näkemyseroissa ja ristiriidoissa on hyvinkin pitkälle kyse siitä, että emme ymmärrä toisiamme ja toistemme toimintatapoja, tai tulkitsemme ja oletamme asiat omista lähtökohdistamme käsin.

Opiksemme arkeen

Ratkaisukeskeistä on lähestyä toisen näkemystä ajatuksella: ymmärrän oman näkemykseni ja siihen vaikuttavat seikat, sen lisäksi opin toisen näkemyksestä, ja toisen näkemys voi olla jopa parempi kuin omani. Edellä kuvattu onnistuu, kun avaamme mielemme, tunteemme ja ajattelumme sekä rohkaistumme kokemaan imua kohti turvallista ymmärryksen uudistumista.

Työelämässä toistemme ymmärtäminen on yksi  keskeisimpiä työelämän työyhteisötaitoja. Ymmärtäminen ja kunnioittaminen ovat vierustovereita.

Tutkimassani lähdeaineistossa esiintyi viisi henkilöä, jotka ovat tutkineet ja kehittäneet hermeneutiikkaa ja hermeneuttista kehää. Oli mielenkiintoista havaita, että näillä viidellä hermeneutikolla oli aiheeseen liittyen sekä yhtenäisiä että eriäviä tulkintoja. Havainto tukee ajattelua, joka on keskeistä tiedostaa:
ei ole olemassa vain yhtä ainutta tulkintaa.

 

Tarja Humala / JKK:n Yhteisötyönohjaajakoulutus 2014-2016

Palautteella pysymme pinnalla - vai pysymmekö?

Palaute toimii tukena tai tuhona toiminnan, asenteen ja menettelytapojen muokkaamisessa. Palautetta annetaan yksilön ominaisuuksiin liittyen. Onko tämä se jutun ydin, vai tuleeko palautetta antaa tekemisistä?

Tekemisiä voi muuttaa. Voiko ominaisuuksia muuttaa, onko sille tarvetta ja kuka tarpeen määrittää?

Arjessa toimivan palautteen painopisteet ovat yksinkertaisuudessaan: asia, tapa, tilanne ja seuraukset. Palautteen perillemeno voi toisinaan olla haastavaa. Palautteen tarpeelle ja merkitykselle asetettu kriteeri ei aina kohtaa palautteen antajalla ja -vastaanottajalla. Ennen kuin ryhdytään tekemään yksipuolisia tulkintoja tai nopeita johtopäätöksiä syistä, miksi palaute ei mene perille, on paikallaan tarkastella palautetaitoja ohjaavia seikkoja.

Saatavilla on runsaasti tietoa palautetaidoista ja palautteen merkityksestä työyhteisötaitoihin sekä edelleen työyhteisötaitojen merkityksestä hyvinvointiin ja tuottavuuteen. Mikä estää palautetaitojen kehittämisen? Onko kysymys epäluulosta, joka kumpuaa aiemmasta palautekokemuksesta tai epäluottamuksesta siihen, että arkemme voi helpottua ja tulla sujuvammaksi taidokkaalla palautteen antamisella ja vastaanottamisella?

Parhaimmillaan palautteenanto ja -vastaanotto on oppimisen ja oivalluksen prosessi oman kokemuksen kautta. Edelliseen liittyy virheistä ja kyselemällä oppimisen hedelmällinen kulttuuri. Hyväksymmekö ja sallimmeko edellä kuvattua tai ymmärrämmekö niiden kuuluvan palautetaitoihin?

Virheistä oppimisen voi viedä yhteisötason tarkasteluun. Tällöin yhteisön palautekulttuurin tulee olla turvallinen ja sen säännöt tulee olla kaikille kirkkaina.  Toimivaa ei ole lähestyä virheitä kysymällä, kuka ne on tehnyt, vaan kysymällä, mitä ne ovat olleet ja mitä niistä voidaan oppia.  Kun yhteisön palautekulttuuri on toimivaa, saa yhteisö oppimisen ja kehittymisen mahdollisuudet laajemmin ja syvällisemmin. Tämän oivaltaminen yhteisössä on ensiarvoisen tärkeää. Myönnetty virhe ja yhteisön palautekulttuurin turvallisuus tukevat yksilöä itsekunnioituksen eheytymisessä ja ylläpidossa. Toisaalta yhteisön palautekulttuurin säännöissä tulee huomioida tahattomien ja tahallisten virheiden erot.

Parjaava kolaute?

Jokaisella meistä on yksilölliset valmiudet antaa ja vastaanottaa palautetta. Palautetaitoja voi opetella ja kehittää. Voidakseen opetella on ensin tunnistettava omat  valmiudet. Meidän jokaisen on tärkeää tunnistaa haamutunteet ja selkäydinreaktiot sekä niiden merkitys palautteenannossa ja -vastaanotossa. Selkäydinreaktiot voivat olla positiivisia tai negatiivisia riippuen mm. itsetuntemuksestamme, asioiden käsittelytaidoistamme, henkilökohtaisesta kasvustamme sekä kokemuksistamme, kuinka ympäristö suhtautuu epäonnistumisen hetkillä. Haamutunteista ja selkäydinreaktioista kirjoittaa Mikko Aalto teoksessaan Parjaavasta Kolautteesta Korjaavaan Palautteeseen.

Yksilön tunnistaessa oman reagointitapansa ja historiansa reagoinnille on eduksi kertoa omat vastaanottotaidot - vastaanottotaitoihin liittyvät yksikön ongelmanratkaisutaidot.

Kun yksilön elämän täyttää työ ja muu elämä on hyvinkin suppeaa, työhön ydistyvän palautteen voimakkuus ja suhtautuminen palautteeseen yhdistyvät työlle asetettuun arvoon.

Myönteisen palautekulttuurin opiskelun voi aloittaa itseltä itselle, laajentaa sitä antamalla palautetta toiselle jne. Toiselta saatu myönteinen palaute voi tuntua hyvältä tai hämmentää, mahdollisesti epäilemme palautteen aitoutta. Tällöin on hyvä muistaa, että palautteen antaja määrittää palautteen aitouden, ei vastaanottaja. Myönteistä palautetta voi harjoitella laatusanoilla ja syventämällä sisältöä.

Eläin elää tässä hetkessä, antaa ja vastaanottaa palautetta reaaliajassa. Eläin reagoi heti, jos toisen eläimen tai ihmisen antama palaute on ristiriitaista. Eri eläinlajeilla on hienosäätöeroja palautteen- ja signaalinanto- ja vastaanottotavassa sekä näiden merkityksissä. Saman lajin yksilöillä on suuria eroja palautteen- ja signaalinanto- ja vastaanottovalmiudessa sekä -taidoissa. Eläimet käyttävät palautteeseen taidokkaasti elekieltä ja eri ääntelysävyjä.  Usein eläinten keskinäisessä kommunikoinnissa palautteen perillemeno ja palautteesta oppiminen kantaa hedelmää. Luonnonvaraisena elävien ja ihmisten kanssa elävien eläinten arkipalaute poikkeaa jokseenkin toisistaan, koska ihminen tuo oman palautekulttuurinsa eläinten palautekulttuurin rinnalle. Tällöin ns. palautekulttuurin alkukantaisuuteen tulee sekoite modernia.

Ihmisen on annettava palaute eläimelle heti ja eläimelle ymmärrettävällä tavalla esimerkiksi eläimen toiminnasta. Minuutin kuluttua annettu palaute on myöhässä ja epämääräisesti annettu palaute ei tuo vastinetta. Eläimen toiminta muuttuu haluttuun suuntaan, kun ihminen ajoittaa palautteen oikein, haluttu toiminta osoitetaan eläimen näkökulmasta ymmärrettävästi ja vahvistetaan edelliset eläimen näkökulmasta kannattavalla palkkiolla. Usein eläimen toiminnan muutos vaatii useita toistoja ja sen ylläpitoon satunnaisia vahvisteita, jotka ovat eläimelle kannattavia. Eläin määrittää itse, mikä on sille kannattavaa. Edellisestä prosessista käytetään soveltavin osin ilmaisua positiivinen vahvistaminen.

Jos eläin ei muuta toimintaansa ihmisen toivomaan suuntaan, usein ajattelemme, että eläin on uppiniskainen tai jopa tyhmä. Ajattelemmeko samoin ihmisen toiminnan muuttumattomuudesta?

koirat

Olisiko hedelmällisempää, jos arvioisimme palautetaitojamme ja kehittäisimme niitä huomioiden seuraavat: ajoitus, palautteen täsmällisyyden ja selkeyden yhdistyminen tekemiseen sekä tavoitteen suuntaisen muutoksen ylläpitäminen positiivisella vahvisteella? Palautteen saaja on aktiivinen oppija muutoksessa, kun palaute kokemuksena on palkitseva. Palautteella pinnalla pysyminen edellyttää antajan ja vastaanottajan tasavertaista yhdessä oppimisen tahtotilaa. 

Tarja Humala / JKK:n Yhteisötyönohjaajakoulutus 2014-2016

 

 

Meille Jyväskylän Koulutuskeskuksessa (JKK:ssa) yhteisöllisyys on sana, jota käytämme varmasti päivittäin. Koulutamme yhteisöllisyyttä ja yhteisöllisiä toimintamalleja. Työskentelemme, tarkastelemme ja ajattelemme maailmaa yhteisöllisestä viitekehyksestä käsin. Meille yhteisöllisyys on tapa ajatella ja elää. Kun sanaa alkaa sitten tarkemmin tutkia, on sen määrittely melko haastavaa.

Kevattaivas

Kuten kukin olemme havainneet, on yhteisöllisyydelle olemassa monia erilaisia määritelmiä. Tämän vuoksi sana on saattanut joidenkin silmissä ja korvissa menettää merkitystään: jos työpaikallani väitetään yhteisöllisyyden olevan yksi keskeisistä arvoista, mutta oma käsitykseni yhteisöllisyydestä ei kohtaa käytännössä toteutettavan yhteisöllisyyden kanssa, on helppo ymmärtää, että sanasta yhteisöllisyys tulee pelkkää höttöä ja sanahelinää.

Tämän takia on tärkeää, että me aina kulloisessakin kontekstissa määrittelemme yhdessä, mitä yhteisöllisyys juuri meidän yhteisössämme tarkoittaa.

Näin mekin olemme JKK:ssa tehneet. Olemme yhdessä käyneet tärkeää keskustelua siitä, mitä YHTEISÖLLISYYS meille työntekijöille JKK:ssa MERKITSEE. Tällaiseen lopputulokseen olemme tulleet:

JYVÄSKYLÄN KOULUTUSKESKUKSESSA
JOKAINEN SAA TULLA OMANA ITSENÄÄN, SAA KASVAA JA KEHITTYÄ OMAAN TAHTIIN JA TUODA OMAN PANOKSENSA OMIEN VOIMAVAROJENSA MUKAAN SEKÄ TULLA KOHDATUKSI YHTEISÖSSÄ YKSILÖNÄ.
DIALOGISSA TUTKIMME, KYSEENALAISTAMME JA ARVIOIMME.
MEILLÄ ON LUPA EPÄONNISTUA JA TEHDÄ VIRHEITÄ SEKÄ UUDISTUA.
MEILLÄ ON YHTEISET TAVOITTEET, KAIKILLA YHTEINEN YMMÄRRYS, RIITTÄVÄT RAKENTEET JA TYÖTÄ TUKEVAT TOIMINTAMALLIT.
KANNAMME VASTUUTA YKSIN JA YHDESSÄ.

Tämä määritelmä on tarkoituksellisesti hyvin monipuolinen ja meitä kaikkia velvoittava. Näillä ajatuksilla toimimme käytännössä keskenämme ja työssämme asiakkaidemme kanssa, koska vain siten yhteisöömme ja työhömme voi rakentua aitoa luottamusta, joka on kaiken yhteisöllisen toiminnan kivijalka.

Mutta mikään kiveen hakattu ei tämäkään määritelmä meillä ole. Säännöllisin väliajoin on tarpeen tarkastella ja arvioida yhteistä määritelmää, sen toteutumista käytännössä ja mahdollista tarvetta muokata sitä. Sillä tavoin yhteisöllisyys elää ja uudistuu yhteisömme ja asiakkaidemme kautta. Yhteisöllisyyden keskeiset periaatteet näkyvät meillä toisen ihmisen aidossa ja avoimessa kohtaamisessa, ja yhteisöllisyyden perusta on vakaa. Sitä vastoin käytännöt muokkaantuvat yhteisön jäsenten ja työn muuntuvien tarpeiden mukaan.

Me teemme yhteistä työtä!

Mitä yhteisöllisyys teidän yhteisössänne tarkoittaa? Miten yhteisöllisyys teidän arjessanne näkyy?

JKK Oy:n toimitusjohtaja Reetta Kekkonen

 

Tervetuloa seuraamaan blogiamme.

Blogissa asiantuntijamme kirjoittavat ajatuksiaan, näkemyksiään ja kokemuksiaan ajankohtaisista työelämän ja yhteiskunnan ilmiöistä ja asioista.

Pidätämme kaikki tekijän- ja muut immateriaalioikeudet teksteihin. Blogitekstejä tai niihin kuuluvaa muuta aineistoa ei saa käyttää, lainata tai kopioida ilman asianmukaisia lähdeviittauksia.

Tervetuloa seuraamaan blogiamme.

Blogissa asiantuntijamme kirjoittavat ajatuksiaan, näkemyksiään ja kokemuksiaan ajankohtaisista työelämän ja yhteiskunnan ilmiöistä ja asioista.

Pidätämme kaikki tekijän- ja muut immateriaalioikeudet teksteihin. Blogitekstejä tai niihin kuuluvaa muuta aineistoa ei saa käyttää, lainata tai kopioida ilman asianmukaisia lähdeviittauksia.