banner-front-sisasivu

Blogi

Työyhteisöissä on tehty jo pitkään ”tiimityötä”. Kysyä voidaan, onko se todellista ryhmä/ yhteisötyötä vai enemmänkin yksilöiden tekemää työtä rinnakkain. Ryhmähengen rakentaminen jää usein niiden harvojen palaverien ja kehittämispäivien varaan, joita yhä hektisemmäksi käyvässä työelämässä ehditään pitää ehkä joka kolmas viikko. Nyt myös kouluorganisaatiot ovat uuden opetussuunnitelman myötä muuttumassa enemmän yhteisöiksi, joissa asiat tehdään yhdessä tutkien ja työstäen. On siis tärkeää pohtia sitä, miten ryhmää voidaan kehittää ja luoda siihen riittävä ymmärrys yhteisestä.team-1028829 640 pieni

Ryhmän kehitystä voidaan tutkia ryhmän koheesion näkökulmasta. Millaiset ovat ryhmän jäsenten mahdollisuudet tai ehkä esteet osallistua ryhmän työskentelyyn? Ryhmissä esiintyviä ilmiöitä on sekä positiivisiksi että negatiivisiksi koettuja. Positiiviset ilmiöt näkyvät ryhmän turvalliseksi koettuna ilmapiirinä, selkeänä perustehtävänä ja siihen keskittymisenä. Se tulee ilmi myös yhteisessä vuorovaikutuksessa sekä jäsenten tunteena siitä, että ryhmä palvelee heidän tarpeitaan sekä toimintaansa ryhmän ja itsensä hyväksi.

Negatiivisiksi koettuja asioita on näkyvissä turvattomissa, liian vähän yhteisöllisiä elementtejä ja yhteisöllistä toimintamallia käsittävissä yhteisöissä. Niissä jäsen saattaa suojatakseen itseään ryhtyä käyttämään defenssejä (asioiden selittely, marttyyrius, vetoaminen tunteisiin/omaantuntoon/arvoihin) ja tällöin vastuunottaminen omasta ja yhteisön toiminnasta heikentyy.Tärkeää yhteisössä on tuolloin kysyä: mitä meillä tapahtuu, miten yksilöt toimivat yhteisössä ja miksi, mitä se tarkoittaa ryhmän olemassaololle ja hyvinvoinnille? Vastauksia on hyvä löytää myös sille, mitä sitten haluamme ja miten jatkossa haluamme toimia?

Kun tilanne yhteisössä on kärjistynyt, on hyvä tarkastella ryhmän toimintamalleja, pelisääntöjä ja vuorovaikutuskulttuuria. Keskeistä on tutkia ihmisten kokemuksia ryhmässä olostaan: voinko sanoa mielipiteeni ja kertoa tunteistani ryhmässä aidosti, uskallanko olla erillinen, toimia omalla identiteetilläni, olla samaistumatta johonkin vain pakon sanelemana? Tärkeää on varmasti selventää ryhmässä, kuinka paljon erillisyyttä ja erilaisuutta ryhmä sallii, jotta se voi toimia yhteisen näkemyksen ja yhteisten periaatteiden mukaan.

Hyvin toimivat ja perustehtävää tukevat rakenteet auttavat ryhmän toimintaa. Yhteinen ymmärrys ryhmän sopimuksista, vastuunjaosta, vastuullisuuden merkityksestä ja perustehtävän toteuttamisesta voi kiinteyttää ryhmää ja luoda turvallisuuden tunnetta. Turvallisessa ryhmässä voidaan myös tutkia sitä, mikä on kunkin kokemus omasta arvosta ryhmälle? Tämä avaa ovia tutkimaan, millaista kohtaamista ryhmässä tapahtuu, miten yhteys, luottamus ja arvokkuus ryhmän jäsenten välillä muotoutuu.

'Koinonia' on mahdollinen (De Mare, teoksessa Yksilöksi ryhmässä). Tässä ystävällisessä, tutkivassa ja kiinnostuneessa ilmapiirissä, kaikki mielipiteet hyväksytään, tutkitaan ja tarkastellaan yhdessä. Luodataan sen kautta yhteinen ymmärrys ja yhteinen suunta, johon lähdetään. Ryhmän toiminnan tavoitteena on lisätä turvallisuutta, luottavaista ilmapiiriä ja siten rakentaa ryhmän jäsenten hyvinvointia sekä löytää ryhmän perustehtävään luovia ratkaisuja.

Älykkyys ja luovuus ovat yhä enemmän yhteisön ominaisuuksia, ei vain yksilöiden, sanoo kasvatustieteen professori Kai Hakkarainen Helsingin Sanomissa 1.10.2015. Kun rakennamme yhteistä, yhdessä syntyy synergiaetua. Kun olemme tietoisesti kehittäneet mielemme ja ajattelumme yhteiseksi Parviyhteisöksi, edistymme nopeammin kuin ne yhteisöt, joissa on jääty toimimaan yksin parven ulkopuolelle (Alastair Reynolds). Ihmisellä on luja kaipuu yhteyteen toisten kanssa ja yhteiseen todellisuuteen yhteisön sisällä. Siis kaikki yhdessä toimien kohti Parviyhteisöä!

Yhteisöcoachit Ulla Hintikka, Reetta Kekkonen ja Saija Mänttäri

 

Arjen työ vie, päätä huimaa. Työssä ja työyhteisössä tapahtuu, mutta mitä? Moni meistä tuskailee omia mokiaan ja yhtä moni arvostelee toisen tekemää. Pysähdyttäisiinkö reflektoimaan?

Reflektointi on tilaisuus tutkia yhdessä ja kukin vuorollaan omia ja toisten kokemuksia ja tunteita tehdystä työstä. Kokemuksissa karttunutta uutta tietoa jaetaan toisille, opittua pyritään arvioimaan ja johtopäätösten perusteella kehittämään työtä ja työyhteisöä. Työyhteisön reflektio on välttämätön osa toimivan ryhmän dynamiikkaa.
Uusien kokemusten arviointi ryhmässä mahdollistaa yhteisen sosiaalisen todellisuuden rakentumisen ja käytänteiden jatkuvan kehittämisen. Reflektio osana tutkimisen prosessia auttaa ryhmää liittämään uudet asiat osaksi uutta, yhteistä ymmärrystä, jaettua asiantuntijuutta.

kukan teralehdet

Ryhmän tutkivan oppimisen prosessi on monimutkainen ja usein sisäisesti ristiriitainen, sillä jokainen osallistuu siihen oman historiansa ja itsereflektionsa kautta. Yksilöiden emotionaaliset voimavarat kuitenkin vauhdittavat yhteistä oppimisprosessia. Yhteisen tietoisuuden ja sosiaalisen todellisuuden jatkuvasta rakentumisesta tulee myös osa jokaisen ryhmän jäsenen omaa sisäistä todellisuutta. Jokaisen yhteisön jäsenen henkilökohtainen asiantuntijuus kehittyy. Yksilön kokemuksen lähtökohtana ovat tunteitten kirjo, aistit ja kokemus itsestä ja omista arvoista. Yhteinen oppimisprosessi houkuttaa esiin yksilön luovuutta ja mielikuvitusta.
Ryhmän kannustava - vaikka toisinaan kriittinenkin - dialogi jalostaa "yhdessä tuotetun" ja kiinnittää sen kunkin omaan tietoisuuteen.

Työyhteisössä kannattaa yhä uudelleen kokoontua hautomoon. Siellä uutta syntyy jokaisen työntekijän itsetuntemuksen, yksilöllisen oppimistyylin, persoonallisten ominaisuuksien, oman oppimisen kehittämisen sekä voimakkaan sitoutumisen yhdistelmästä.
Luupilla voi nähdä ihmeellisiä maailmoja ja jaettuna löytämisen ilo kaksinkertaistuu!

Yhteisöcoachit Ulla Hintikka, Reetta Kekkonen ja Saija Mänttäri

 

Yhteisöllinen näkökulma työyhteisöjen toimintaan

Yhteisöllisyyden kulmakiviä ovat perustehtävään sitoutuminen, avoin vuorovaikutus ja yhteinen vastuun ottaminen toiminnasta turvallisessa ja avoimessa ilmapiirissä. Yhteisöllinen toimintatapa tuntuu niin luonnolliselta ja luontevalta, että on pakko kysyä: miksi sitä ei ole enemmän?

Mistä aloittaa yhteisöllinen prosessi työyhteisössä? Yhteisössä on oltava foorumeita, joissa käydään lävitse perustehtävää, tavoitteita, toimintamalleja sekä päätöksentekoa. Yhteisön toimintamalleja on peilattava asiakkaiden tarpeisiin. MIKSI OLEMME OLEMASSA? Yhteisön on luotava edellytykset aitoon vuorovaikutukseen, jossa jokaisen tarpeet, toiveet ja tunteet tuodaan mukaan yhteisön rakentamiseen. Yhteisön rakentamisprosessi on jatkuvaa arkipäivän tutkimista: palataan yhä uudelleen tarkastelemaan jo saavutettua ja uusia eteen tulevia asioita. Näin aletaan rakentaa yhteisöllistä, yhteisvastuullista työyhteisöä. Yhteisöllisen työyhteisön prosessiin kuuluu myös asiakkaiden ottaminen mukaan rakenteisiin ja vuorovaikutukseen. Tätä varten on tietoisesti luotava oikeat foorumit.

Tarvitseeko prosessi johtamista ja mikä on esimiehen rooli? Vuorovaikutuksellinen prosessi toimii alhaalta ylöspäin sekä ylhäältä alaspäin. Esimies mahdollistaa rakenteilla prosessin etenemisen ja vuorovaikutuksen. Esimies toimii yhteisön muistina. Jokaisella työryhmän jäsenellä on yksi ääni ja jokaisen mielipide on yhtä arvokas. Esimies opastaaja kannustaa yhteisöä eteenpäin. Hän huolehtii, että jokainen osallistuu prosessiin.  

Mitä me ihmiset odotamme? Mikä estää meitä itse tarttumasta asioihin ja käynnistämästä muutosta? Odotammeko jonkun tulevan ja heilauttavan taikasauvaa, jolloin kaikki muuttuisi hyväksi? Vanhaan tapaan toimiminen on helppoa mutta silti olemme usein tyytymättömiä tilanteeseen. Saatamme vastustaa uusien rakenteiden luomista ja avointa asioiden tarkastelua. Pelkäämme, että joudumme paljastamaan itsestämme asioita, kuten osaanko minä, miten minun käy, arvostetaanko minua jne.    

Vuorovaikutuksen toimiessa yksilön ja yhteisön näkökulmat täydentävät toisiaan. Yhteisöllisessä toiminnassa yksilöllä on mahdollisuus oppia muilta ja saada rohkeutta kokeilla uusia asioita. Toisaalta yhteisön saavutukset paranevat, kun kaikki käyttävät omaa osaamistaan yhteisön hyväksi. Yhteisen vastuun ottaminen lisääntyy, ilmapiiri paranee ja töissä on jopa mukava käydä.

Ulla Hintikka, Reetta Kekkonen ja Saija Mänttäri

 

Steve Jobs arvosti kasvokkaisia tapaamisia ja uskoi niiden edistävän ajattelua parhaimmillaan. Näin kirjoittavat filosofi Lauri Järvilehto ja neurologi Kiti Müller uutuuskirjassa Mitä tapahtuu huomenna (ajattelulle). Istun bussissa viitostiellä, kuuntelen iPhonella tallennetta Turun ja Iisalmen välillä Skypessä käymästämme keskustelusta ja kirjoitan tätä MacBookAirilla. Oletko tosissasi, Steve Jobs?

Uuden hallituksen avokonttorikeskustelua kuunnellessa kiinnitti huomiota Työterveyslaitoksen asiantuntijan kommentti, jonka mukaan huonosta avokonttorista paetaan etätyöhön. Pääministeri Sipilän hallitus aikoo panostaa vahvasti yhteiskunnan digitalisoimiseen.

Jos vain kasvokkainen vuorovaikutus on aitoa ja jos etätyö on vain pakoa huonosta työyhteisöstä, on digitalisaatiolla vielä paljon työtä. Vuorovaikutus ei synny siitä, että matkustetaan satoja kilometrejä, jotta päästään kasvokkain saman pöydän ääreen näpelöimään kukin omia huippuhienoja digitaalisia välineitään.

Matin ja Liisan maailman mullisti rautatie. Sata vuotta myöhemmin saimme internetin, jonka avulla maailma tulee pöydälle, bussiin, junaan, pihalle, minne vain, jos vain haluaa avata sille oven. Kalevalassakin ajattelu sijoitetaan aivoihin: Mieleni minun tekevi, aivoni ajattelevi... Jos aitous syntyy vain maantieteellisestä kehojen kohtaamisesta, miten voimme lukea kirjoja, kun emme voi aidosti kuunnella kirjoittajaa kasvokkain.

joukkovuorovaikutus

Ajattelevia aivoja ei tarvitse enää kuljettaa hevoskyydillä, rautatiellä eikä Finnairillakaan toistensa luo, vaan ne voivat kohdata etäisyyksistä riippumatta ja työskennellä yhteisellä pöydällä toinen toistaan fiksumpien työkalujen avulla.

Ymmärrystä kannatteleva yhteys ei tarvitse kehollista läsnäoloa. Teknologia ei ole este, asenteet ovat.

Satu Roos

Alkuperäinen lähdeblogi Työn vierestä osoitteessa http://tyon-vieresta.blogspot.fi/2015/08/aidostikasvokkain.html#more

 

 

Tervetuloa seuraamaan blogiamme.

Blogissa asiantuntijamme kirjoittavat ajatuksiaan, näkemyksiään ja kokemuksiaan ajankohtaisista työelämän ja yhteiskunnan ilmiöistä ja asioista.

Pidätämme kaikki tekijän- ja muut immateriaalioikeudet teksteihin. Blogitekstejä tai niihin kuuluvaa muuta aineistoa ei saa käyttää, lainata tai kopioida ilman asianmukaisia lähdeviittauksia.

Tervetuloa seuraamaan blogiamme.

Blogissa asiantuntijamme kirjoittavat ajatuksiaan, näkemyksiään ja kokemuksiaan ajankohtaisista työelämän ja yhteiskunnan ilmiöistä ja asioista.

Pidätämme kaikki tekijän- ja muut immateriaalioikeudet teksteihin. Blogitekstejä tai niihin kuuluvaa muuta aineistoa ei saa käyttää, lainata tai kopioida ilman asianmukaisia lähdeviittauksia.